Opiskeluhyvinvoinnin mittarit ja tutkimusperustaisuus hyvinvointityössä

Opiskeluhyvinvointityö ja sen kestävä, resurssiviisas kehittäminen edellyttää tutkimusperustaisuutta, jonka pohjalta voidaan kriittisesti arvioida toimintoja suhteessa opiskelijoiden hyvinvoinnin tilassa tapahtuviin muutoksiin. Opiskeluhyvinvoinnin systemaattinen tutkimusperustainen kehittäminen hakee edelleen muotoaan korkeakouluissa. Tutkimusperustaisuudessa voidaan tunnistaa kolme eri tasoa. Ensimmäisellä tasolla (opiskelijan yksilötaso) tutkimusperustaisia mittareita käytetään interventioiden ja toimenpiteiden seuraamiseen. Tutkimusperustaisesti on myös kehitetty opiskelutaitoihin, opiskelukykyyn ja hyvinvoinnin kokemuksiin itsearvioinnin sähköisiä työvälineitä, joista opiskelija itse saa palautetta mutta joita voi hyödyntää myös ohjausprosesseissa. Toisella tasolla (korkeakoulutaso) mittareita on hyödynnetty korkeakoulukohtaisissa opiskelijoiden hyvinvoinnin tilan seuranta- ja arviointikyselyissä. Tällaisia kyselyillä voidaan kohdentaa tiedon keruuta juuri kyseisen korkeakoulun ajankohtaisiin kysymyksiin. Kolmannella tasolla (kansallinen taso) on käytössä kansallisia kyselyjä, joista on saatavissa vertailukelpoista tietoa yksittäisen korkeakoulun opiskelijoista suhteessa muihin. Valtakunnallinen Korkeakouluopiskelijoiden terveys- ja hyvinvointitutkimus (KOTT) tuottaa ainutlaatuista kattavaa ja säännöllistä tietoa opiskelijoiden hyvinvoinnista. Myös esimerkiksi kandipalautteessa on yliopistojen osalta hyvinvointia mittaavia kysymyksiä. Tutkimusperustaisten mittareiden käytössä haasteena on niiden systemaattinen hyödyntäminen yksittäisten opiskelijoiden ohjauksessa, hyvinvointipalveluiden suunnittelussa ja toteutuksessa sekä arvioinnissa. Myös kansallista korkeakoulujen välisestä yhteistyötä voitaisiin tehokkaammin kehittää tutkimusperustaisuutta hyödyntämällä.